Aikanaan sitä oli kauhuissaan yksin olemisen ajatuksesta. Nyt siihen on tottunut, ehkä liikaakin?
Uutisissa puhutaan väestön sinkkuuntumisesta, en ole oikein pitänyt koko termistä aiemmin. Mutta nyt termin alkaa ymmärtää.
Miten uskomattoman vaikeata on tehdä aikaa kalenteristaan toiselle ihmiselle? Itsekkyys ja omat halut muuttuvat päällimmäisiksi motiiveiksi, mutta syystä, sillä kuka sinkusta huolta pitää ellei sinkku itse. Yksinäisiin iltoihin ensin siedättyy ja sitten tottuu. Ystävistä tulee oma erikoinen perhe ympärillä, puhelimessa ja kasvokkain puretaan ilot ja surut, koko elämä.
No, sitten siihen kuvioon tuleekin Joku Muu. Ylimääräinen. Pitäisi joustaa, mukailla, sopeutua - ja se koskee sitä erikoista perhettäkin.
Joten tällä hetkellä ajatuskin, että tämä kaikki olisi jotain muuta kuin epäsuhde, pelottaa. Osaanko, uskallanko, haluanko? Näen aivan liikaa onnettomia "suhteellisia" ihmisiä ympärilläni, pelottaa upota siihen kaivoon, johon niin monet suhteissaan hukkuvat. Jätetään muu maailma ulkopuolelle ja muodostetaan Umpinainen Kaksio, jonne ei muita mahdu. Ja kun huomataan (jos edes ikinä niin käy), että se kaivo onkin muuttunut pimeäksi ja koleaksi paikaksi, eikä enää olekaan muuta elämää jäljellä, kun siinä alkuhuumassa heivattiin kaikki muu pois elämästä.
Mä olen kokenut sen, kun koko kulissielämä kaatuu ympäriltä ja huomaat olevasi yksin alasti pakkasessa (kuvainnollisesti tietenkin). Kuka minut silloin poimi sisälle lämmittelemään? Tytöt tietenkin.
Joten ymmärrettävästi on vaikea asettua enää mihinkään parisuhdekulissiin. Katselepa ympärillesi, montako onnellista parisuhdetta näet? Parisuhteet sisältävät niin uskomattoman määrän valtapelejä ja roolipelejä, että ne toisinaan tuntuvat lähes kuluttavan pelaajansa loppuun. Elämäniloa yritetään sitten ammentaa esimerkiksi "laastarilapsista", irtosuhteista, työnarkomaniasta, viinasta, äksyilystä tms.
Tästä huolimatta mulla on edelleen toivoa tulevaisuudelle, en minä yksinkään tahdo aina olla, pitää vain olla tarkkana siitä kenelle antaa avaimet elämäänsä.
PS. Säännöistä sen verran, että kunkin omatunto määritelköön ne itse tässä vaiheessa, ok?
Tässä meikäläisen fiiliksiä.
